Olen nyt pitänyt ensiapua myös liikuntarajoitteisten ryhmälle. Tietysti harjoitteluni on pääosin harjoittelua viittomakielialalla tai viittomakielisten parissa, koska tulkkiopiskelijana täällä olen, mutta muutama tunti erilaisessa ryhmässä voi olla hyvä oppimiskokemus sekin. Jännitin hieman näitä tunteja, koska he olivat oikein toivoneet ensiaputunteja ja olin huolissani pystyisinkö tarjoamaan heille sitä mitä he toivovat. Onnekseni sain oikein hyvää palautetta heiltä tuntien jälkeen.
Sanoin matkalla Gorkhaan, että olen onnellinen siitä, etten ole perusturistina täällä. Perusturisteja näkee silloin tällöin. Nyt ei ole sesonki. On liian kuuma ja sataa (tai pitäisi sataa), eikä vuoria näy, mutta perusturisteja näkyy siitä huolimatta. He matkustavat isoilla uusilla busseilla, joissa lukee kissankokoisin kirjaimin "for tourist only!", "free wifi and AC!". He näkevät Kathmandun ja Pokharan ja luulevat nähneensä Nepalin. Tiedän, että en kovin syvää käsitystä maasta, ihmisistä ja kulttuurista kolmessa kuukaudessa saa, mutta ehkä vähän enemmän kuin perusturisti kuitenkin.
En nyt tarkoita, että turismi olisi huono asia. Ei ole ja se on Nepalille yksi merkittävistä tulonlähteistä. Mutta kannattaa katsoa pintaa syvemmälle. Näin minua tänään neuvottiin ja minä avasin sanaisen arkkuni minun ja perusturistin eroista.
Ylihuomenna Baglung! Ja sitä ennen koitan toipua flunssasta, joka iski minuun jatkuvasta paahteesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti