Oppimista, opettamista ja tarinoita maaseudulta

On ollut ilo kuulla, että ensiaputunneista ja lahjoittamastamme ensiapulaukusta on ollut kuurojen naisten ompelimolla hyötyä. 

Nepalilaisen viittomakielen taitoni kehittyy hiljalleen. Erityisesti kuitenkin on kehittynyt kansainvälisen viittomisen taitoni, koska minun pitää tietenkin perehtyä asiaan huolella pystyäkseni sitä toisille opettamaan. Näiden molempien kehittymisen ansiosta pystyn keskustelemaan kaikkien talon tyttöjen kanssa. Osa tytöistä on uusia viittomakielen käyttäjiä ja erityisesti heidän kanssa minun oli alkuun vaikea keskustella. Nyt se kuitenkin onnistuu. Kaikkien kanssa en kuitenkaan vielä pysty viemään keskustelua syvällisemmälle tasolle oman puutteellisen nepalilaisen viittomakielen taitoni takia. Tämä puutteellinen kielitaito on toisaalta osin molemminpuolista. Tytöt eivät taloon tullessaan osaa viittomakieltä. He tulevat maaseudulta, jossa elämä on kovin erilaista. Aikuisella iällä kielen opiskelu ei ole kovinkaan helppoa ja toki viittomakielen visuaalisuutta ja universaalisuutta on helpompaa hyödyntää silloin, kun kieltä on käyttänyt koko ikänsä tai lapsesta saakka

Opettajat kertoivat tänään rankkoja tarinoita tyttöjen taustoista. Vaikka deafpower- ja deafhood ajattelu täällä Kathmandussa viriävätkin, on elämä maaseudulla toista. Kuuron lapsen syntymä on vanhemmille taakka; lasta saatetaan pitää yhdessä huoneessa;  viittomakieltä ei opetella,  eikä opeteta; eikä lasta viedä kouluun. Kuurojen koulujen opettajat tekevät merkittävää työtä jäljittäessään näitä salattuja lapsia ja nuoria ja saattaessaan heitä kouluun. Kaikilla ompelimon tytöillä on edellä kuvattu tausta, eivätkä juuri  kenenkään vanhemmat kysele tyttönsä kuulumisia. Olin kuullut samantyyppisiä kertomuksia aiemmin muista kehitysmaista, mutta otin kuulemani tänään hieman raskaasti, koska olin tutustunut näihin hienoihin nuoriin naisiin. Kuinka kukaan vanhempi voisi heitä hävetä ja olla ei-kiinnostunut siitä mitä heille kuuluu... Onnellista kuitenkin on, että heidät on 
löydetty ja saatettu paikkaan, jossa he oppivat nepalilaisen viittomakielen, kirjoitettua nepalia, kodinhoitoa, itsenäistä elämää, saavat vertaistukea toisistaan ja ompelijan ammatin. Monet järjestöt tekevät merkittävää työtä asennemuutoksen eteen. Voimakkaasti uskontoon, kulttuuriin ja perinteeseen linkittyvät asiat ja asenteet muuttuvat valitettavan hitaasti. Erot maaseudun ja kaupunkien välillä ovat huimat, monissa asioissa. 

Ps. Huomenna tapaan Naslin eli Nepalin viittomakielentulkkien järjestön johtajan (kerran jo tapasin, mutta olin nepalilaiseen tapaan vain ilmaantunut paikalle, eikä hänellä silloin ollut aikaa) ja mahdollisesti myos kuurojen liiton johtoa. Heittäkää  kysymyksiä jos tahdotte! :)

Kuvat ovat taannoiselta retkeltämme Dhadingin kivenhakkaajakylään.