Lyhyt tervehdys vuodenalkuun!

Ja pari tiedotusluonteista asiaa. Jos joku vielä seuraa blogiani ja innostui reissukirjoittelustani niin että haluaisi valita saman reitin kuin minä niin pian alkaa olla kiirus! Nimittäin hakuaika SLS:n Lähde liikkeelle- kurssille päättyy 5.1! Tästä linkistä lisätietoa: http://suomenlahetysseura.fi/ls_fi/sivut/tule_mukaan/kouluttaudu/lahde_liikkeelle/

Tammikuussa tapahtuu muutakin mielenkiintoista. Lähetyssanomissa on lyhyt juttu harjoittelustani. Sitä odotan mielenkiinnolla. :)


Nyt Nepal alkaa olla kaunis muisto puolen vuoden takaa. Moniin ihmisiin olen edelleen yhteyksissä Facebookin, Skypen ja Whatsapin kautta. Muistan kaiken, mutta tiettyinä hetkinä tulee tietyt muistot ja tietyt ihmiset mieleen. Kuljin vasta täällä maalla pimeässä ja katselin kirkasta tähtitaivasta, kun mieleeni tuli muisto Pokharan teej- tanssifestivaaleilta.

Ystäväni 8-vuotias tytär oli luvannut tanssia kanssani festivaaleilla, koska jännitin suuren yleisön edessä tanssimista kovin. Tyttö ei kuitenkaan tilaisuudessa uskaltanutkaan tulla mukanani tanssiin, mutta festivaalitilaisuuden jo päätyttyä hän veti minut mukanaan paikallisen kuurojen yhdistyksen katolle ja tanssimme siellä tähtitaivaan alla. Mikä mahtava hetki ja mahtava muisto!



Sellaisia toivon kaikille teille tähänkin vuoteen! 



Sirpa

Puoliksi täällä

Maa on kuurassa ja täytyy vetää villamyssyä päähän. Siitä on jo yli kuukausi, kun palasin Nepalista. Siis noin niinkuin fyysisesti. Henkisesti alan olla palaamassa, joskin osa minusta taisi jäädä sinne. Seuraan Nepalin uutisointia ja vähintäänkin puolet jutuistani liittyy jollakin tavalla Nepaliin,

Palasin Suomeen kurtha päällä kuten lupasinkin. Pysähdyimme kotimatkalla Hartolassa ja voin sanoa, että kyllä siellä muuten katsottiin. Vaikka on ollut mukavaa ja ihanaa nähdä ystäviä ja sukulaisia niin ainakin ensimmäiset kaksi viikkoa mietin usein, että "haluan takaisin. Nyt heti."

Harjoittelukin muuten oli ja meni. Ja tietysti se suomalainen viittomakieli palautui nopeasti mieleen ja käsiin.



Teetin reissustani Ifolor-kirjan ja olen aivan ihastunut siihen. Muistoja ja kuvia oli vaan niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet kansien väliin. Ei millään.








Kävinpä muuten kuurojen yhdistykselläkin kertomassa reissukuulumisia. On vaikea lopettaa esitystä, kun on itse niin innostunut! Onneksi yleisökin oli. :)

Sirpa

Lähtöpäivän aamuna

Kulje,
kulje kuin tarhuri polkua pitkin.
Pysähdy,
katsele,
kuuntele;
Kaikkea koeta kädellä,
kuin äiti kuumeisen lapsen otsaa.

Tabermann.

Lennä, lennä hetken tulinen lintu.

Tee pesä pilvien väliin.

Sitä se onni on,

ettei hetkeen katso taakseen,

eikä eteen.

Tabermann.

Kauas oli lennettävä

Paljon oli unohdettava

Hullun lailla oli tanssittava.

Tabermann.

Se että on kerran käynyt kaukana,

se jatkui,

sitä on kauan kaukana.

Ihmiset muistavat sen,

tulevat luo ja sanovat:

-Sinä olet ollut jossain kaukana

-Niin olen, minä vastaan

ja tunnen että se on totta.Kaukana minä olen ollut.

Seuraavalla kerralla minä kysyn:

-Olenko nyt täällä?

Olenko nyt lähellä?

Vai olenko perillä jo?

Sano sinä se minulle.

~Eeva Kilpi~

Pian nähdään!

Sirpa

Jäähyväisiä ja paluujännitystä

Niin vierii aika. 6 päivää jäljellä. Niin voi sanoa, koska lähtö on torstaina illalla. Kahdet jäähyväiset pidetty ja ainakin kahdet edessä. Kolmet harjoittelutahojen puolesta. Tavallaan haluaisin jäädä. Tavallaan se olisi mahdollistakin. Mutta sitten kuitenkin, koska esimerkiksi koulua on enää muutama raportti ja yksi harjoittelu jäljellä, lienee viisainta palata. Ja se harjoittelu onkin heti viikko paluun jälkeen. Hieman kyllä jännittää, koska olen nyt kolme kuukautta toiminut toisella viittomakielellä ja se näkyy esimerkiksi skypekeskusteluissani suomalaistenkin kanssa. Ajattelin, ettei minun tarvitse huolestua, koska olen kuitenkin käyttänyt suomalaista viittomakieltä koko ikäni, mutta näköjään näinkin voi käydä. No, mutta.. Luultavasti unohdan nepalilaisen viittomakielen melko nopeasti, kun kone laskeutuu Helsinki- Vantaan kiitoradalle. Suomeen paluu mietityttää monessakin mielessä. Koulua on vähän, minulla ei ole asuntoa ja pitäisi miettiä hakeutuako sosiaalialan vai tulkkipuolen hommiin. Työtilannehan sen ehkä kyllä määrää, ja se missä haluaa asua.

Kesäni täällä on ollut aivan huikea. Kohtaamani ihmiset ovat tehneet siitä huikean. Luonto ja maisemat täällä ovat myös huikeat ja kuvaukselliset.  Ja kulttuurit. Mutta ennen kaikkea muistan kohtaamani ihmiset ja heillä on erityinen paikka mielessäni ja sydämessäni.

En minä tietenkään surun murtama ole. Paitsi vähän. Odotan ilolla ystävien ja sukulaisten näkemistä ja uusia haasteita.






Jäähyväiset Forward Lookingilla

Muistoja Pokharasta

+28, mutta ilma on jotenkin selvästi viilentynyt. Tuulee ja paleltaa. Minulla on syysflunssa. Yritän syyttää siitä Kathmandua ja huonoa ilmaa, koska niistän mustia hiukkasia, mutta tosiasiassa vilustuin luultavimmin Pokharassa, kun kastuin läpimäräksi mopoajelulla. Se olikin mielenkiintoinen reissu se. En ole ennen edes ollut mopon kyydissä, en Suomessa, enkä muuallakaan. En ollut Kathmandussa suostunut, kun oli kyytiä tarjottu. Ja niin olin sitten ensimmäistä kertaa mopon kyydissä Nepalissa, kiemuraisilla, muhkuraisilla kukkulateillä kaatosateessa puolitutun kyydissä. Satoi niin paljon, etten lopulta nähnyt silmälasieni takaa mitään ja hetken ajattelin, että voi olla parempikin niin. No loppu hyvin kaikki hyvin eli reissusta selvittiin turvallisesti.

Täytyy myöntää, että Pokharan vilkkaan sosiaalisen elämän ja perhe-elämän jälkeen olin hetken tylsistynyt Kathmandussa, vaikkakin pääsin heti palattuani illalliselle mukavan harjoittelun ohjaajan mukavan perheen luo. No eipä tuota tylsyyttä ja ikävää kauan jatkunut, kun sunnuntaina kävin visiitillä entisellä harjoittelupaikallani ja eilen tutustuin uusiin ihmisiin Bakery cafessa ja sain sieltä uusia tovereita. Yhden luo olen itse asiassa menossa tänään yöksi ja ensi viikolla vielä ennen lähtöä hänen kanssaan Bhaktapuriin. Mahtavaa. Harmi vain, etten tutustunut näihin tovereihin aiemmin. Olen käynyt liian vähän bakery cafessa. Koska se ei ole mikään halpa paikka. On suomalaiselle, mutta ei paikalliseen hintatasoon nähden.


Pokhara, jossa olin kolme viikkoa on suosittu turistikohde. Siellä on kolme järveä, paljon nähtävää, tehtävää ja koettavaa. Moni lähtee sieltä trekkaamaan ja moni harrastaa extremelajeja siellä. Paragliding, benjihyppy, kanjonilta laskeutuminen köyden varassa, you name it. Pokharan lakeside on erityisesti turistien suosiossa, samalla tavalla kuin Kathmandun Thamel. Siellä on ulkomaisia ravintoloita, matkanjärjestäjiä, baareja, kalliita resortteja, ym, ym. Minäkin olin Pokharassa veneilemässä Pokharan perheeni kanssa.

Melko tyypillinen maisema maaseudulta ja tyypillisiä nepalitaloja maalta.

Pokhara on Nepalin sateisinta seutua monsuunin aikaan. Minun lomani ei onneksi ollut yhtä sadetta, mutta eräänä yönä satoi kyllä niin paljon, että aamulla reitti kuurojen koululle tulvi.

Minä Gurung asussa. Ystäväni olivat kastiltaan gurung. 

Thakali ravintolan dal bhat set. Thakali kasti on kuuluisa erinomaisesta ruuastaan ja juuri tästä setistä. Tämä on oikeasti todella hyvää!

Sirpa