keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Nähtävyyksiä ja elämää Kathmandun kaduilta

Täällä on ollut lämmintä.. Noin +30 joka päivä, eikä kunnon monsuunisateitakaan vielä kuin ehkä yhtenä päivänä. Luin lehdestä, että monsuunit tulisivat muutenkin tänä vuonna lievempänä. No hyvä minulle! Ja aika monelle muullekin. Toki sade tervetullutta on, mutta jos ei niin runsaasti tänä vuonna.. :)

Lakkoa ei tullutkaan joten nähtävyyspäivä toteutui. Tässä hieman kuvia sieltä:















Pashupatinathin vierailulta, Pashupatinath on yksi hindujen pyhimmistä temppeleistä.
Vaikuttava käynti. Paikka,  jossa elämä ja kuolema ovat vahvasti läsnä. Meneillään oli kolmet hautajaiset. 










Boudhanath stupa, Nepalin suurin stupa









Minä ja gurut







Minä ja toisenlaiset gurut eli harjoitteluni ohjaajat





Katujen lapset

Elämä täällä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista; nähtävyyksiä, hedelmäkoreja ja suloisia lehmiä. Vaikka onhan se sitäkin kuten olette kuvistani ehkä huomanneet. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että Nepal on kaunis, mutta köyhä maa, ja että monet ihmiset elävät täällä äärimmäisessä köyhyydessä. Kerron tässä postauksessa hieman eräästä minunkin elämään ja täällä olemiseen merkittävästi vaikuttavasta seikasta; kaupungistumisen ja äärimmäisen köyhyyden lieveilmiöstä: kerjäämisestä ja katulapsista.

Katu on vaarallinen paikka lapselle kasvaa ja elää. Kathmandun alueella ja myös muualla Nepalissa on melko paljon katulapsia ja kerjääminen onkin usein periytyvä elämäntapa. Osa katulapsista on orpoja, osa heistä kerjää yhdessä muun perheen kanssa. Törmään näihin lapsiin useita kertoja viikossa. Heidän elämäntapansa on hyvin surullinen ja vaikea, mutta se ei korjaannu sillä,että minä annan muutaman roposen. Päinvastoin. Rahan tms antaminen tekee kerjäämisestä kannattavaa.


Osa näistä ihmisistä on hyvinkin päällekäyviä. He tulevat kohti paperinpalan kanssa, viittovat "ruoka, ruoka", saattavat nipistää, yrittää estää sinun pääsyn eteenpäin, seurata sinua ja tarttua ostoskasseihisi. Usein näistä tilanteista kuitenkin selviää ongelmitta. Minulla ei ole ollut suurempia ongelmia ja olen ymmärtänyt, että tämä katulapsi- ja kerjäläisongelma on vielä suurempi haaste Intian suuremmissa kaupungeissa.

Mutta tällaista tällä kertaa. Voikaa hyvin!

Sirpa

1 kommentti:

  1. Kaduista puheenollen.. Täällä ei juurikaan ole kadunnimiä. Vain parilla isommalla kadulla on. Eli jos vaikkapa taksilla haluaa päästä jonnekin täytyy käyttää maamerkkejä, esim. pyytää kyytiä lähelle Britannian suurlähetystöä tai vaikkapa lähelle Jalawakhelin suurta liikenneympyrää. Tästä samasta syystä ei muuten kartastakaan ole aina hirveästi hyötyä. Jos kysyt missä ollaan nyt, vastaaja saattaa näyttää kartalta isomman alueen: "tällä alueella". Onneksi en ole vielä eksynyt. ;)

    VastaaPoista