Uusi sukupolvi...

..kuuroja ja kuulevia, joista minäkin voin kuulevana kaksikielisenä olla iloinen.

Kerron videolla kuurojen yhteisön voimaantumisesta Kathmandun alueella ja täällä virinneestä deafpower-ajattelusta sekä siitä kuinka viittomakielentunneilla oli useampi penkkirivi kuuron lapsen saaneita äitejä. Nämä ovat kaikki erityisen ilahduttavia asioita, eivätkä mitenkään itsestäänselvyyksiä. Nepalissa enemmistö väestöstä on hinduja ja ihmiset ovat pitäneet kuuron, sokean tai vammaisen lapsen saamista rangaistuksena; sen on ajateltu olevan seurausta aiemman eletyn elämän pahoista teoista. Valitettavan  moni ajattelee näin edelleen. Vanhemmat eivät ole olleet kiinnostuneita opiskelemaan viittomakieltä jne jne.. Kaikki nämä seikat tietäen on ollut mahtava nähdä kuinka kuurojen yhteisö ja yksilöt ovat tajunneet sen, että totta kai kuuro voi! Ympäröivän yhteiskunnan asenteissa on toki vielä työtä ja erot maaseudun ja pääkaupungin välillä ovat merkittävät. Joka tapauksessa loistavaa Kathmandu! 

Toivottavasti jonain päivänä voidaan todeta loistavaa Nepal! Maassa odotetaan ja toivotaan vielä sitä, että valtio tunnustaisi Nepalin viittomakielet virallisiksi kieliksi. Tiistaina aloitan harjoitteluni ompelimolla, jossa opiskelee ja toimii pääosin maaseudun kuuroja tyttöjä, jotka vasta opiskelevat viittomakieltä ja ovat tätä ennen käyttäneet esimerkiksi kotikieltä tmv. 

Pari kuvaa vielä Naxalin kuurojen koulusta eli sieltä mistä kaikki alkoi. Nepalin viittomakieli on saanut vaikutteita niin ASL:sta (amerikkalaisesta viittomakielestä) kuin intialaisestakin viittomakielestä. ASL:stä, koska Peace Corpsin vapaaehtoiset avustivat viittomasanakirjatyössä. Intiasta, koska se on rajanaapuri ja yhteydet ovat tiiviit. Naxalin kuurojen koulu on muuten myös yksi FELM:in tukemista kohteista. Naxal ei kuitenkaan ole harjoittelupaikkani, olin siellä vain tutustumisvierailulla. Kiva paikka, ja erityisesti ihanat, ihanat lapset! Koululla on kuusi kuuroa opettajaa ja se on oikein hyvä. He ovat oppilaiden kieli- ja roolimalleja. 

Aamunavaus eli kansallishymni nepalilaisella viittomakielellä

Vielä tekee mieleni avautua kulttuurisista erikoisuuksista. Täällä tuijottaminen ja ventovieraiden porukkaan lyöttäytyminen on normaalia toimintaa. Keskustelin vasta kotikadullani

 viittoen paikallisen tuttavani kanssa. Yhtäkkiä vierelläni seisoi kymmenen teinipoikaa minua tuijottaen. Siinä he seisoivat varmasti kymmenen minuuttia ja sitten lähtivät. He olivat vain uteliaita ja silloin jäädään paikoilleen tuijottamaan. Tätä tapahtuu aina silloin tällöin ja myös silloin, kun liikun SLS porukassa. Täysin vaaratonta, mutta erilaista. Harjoittelun ohjaajani, nepali, sanoi, että voin nähdä asiassa myös hyvää, nimittäin saan itsekin rauhassa tuijottaa komeita nuoria miehiä ja se on aivan normaalia toimintaa. :)

Sirpa

Nähtävyyksiä ja elämää Kathmandun kaduilta

Täällä on ollut lämmintä.. Noin +30 joka päivä, eikä kunnon monsuunisateitakaan vielä kuin ehkä yhtenä päivänä. Luin lehdestä, että monsuunit tulisivat muutenkin tänä vuonna lievempänä. No hyvä minulle! Ja aika monelle muullekin. Toki sade tervetullutta on, mutta jos ei niin runsaasti tänä vuonna.. :)

Lakkoa ei tullutkaan joten nähtävyyspäivä toteutui. Tässä hieman kuvia sieltä:

Pashupatinathin vierailulta, Pashupatinath on yksi hindujen pyhimmistä temppeleistä.

Vaikuttava käynti. Paikka,  jossa elämä ja kuolema ovat vahvasti läsnä. Meneillään oli kolmet hautajaiset. 

Boudhanath stupa, Nepalin suurin stupa

Minä ja gurut

Minä ja toisenlaiset gurut eli harjoitteluni ohjaajat





Katujen lapset

Elämä täällä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista; nähtävyyksiä, hedelmäkoreja ja suloisia lehmiä. Vaikka onhan se sitäkin kuten olette kuvistani ehkä huomanneet. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että Nepal on kaunis, mutta köyhä maa, ja että monet ihmiset elävät täällä äärimmäisessä köyhyydessä. Kerron tässä postauksessa hieman eräästä minunkin elämään ja täällä olemiseen merkittävästi vaikuttavasta seikasta; kaupungistumisen ja äärimmäisen köyhyyden lieveilmiöstä: kerjäämisestä ja katulapsista.

Katu on vaarallinen paikka lapselle kasvaa ja elää. Kathmandun alueella ja myös muualla Nepalissa on melko paljon katulapsia ja kerjääminen onkin usein periytyvä elämäntapa. Osa katulapsista on orpoja, osa heistä kerjää yhdessä muun perheen kanssa. Törmään näihin lapsiin useita kertoja viikossa. Heidän elämäntapansa on hyvin surullinen ja vaikea, mutta se ei korjaannu sillä,että minä annan muutaman roposen. Päinvastoin. Rahan tms antaminen tekee kerjäämisestä kannattavaa.


Osa näistä ihmisistä on hyvinkin päällekäyviä. He tulevat kohti paperinpalan kanssa, viittovat "ruoka, ruoka", saattavat nipistää, yrittää estää sinun pääsyn eteenpäin, seurata sinua ja tarttua ostoskasseihisi. Usein näistä tilanteista kuitenkin selviää ongelmitta. Minulla ei ole ollut suurempia ongelmia ja olen ymmärtänyt, että tämä katulapsi- ja kerjäläisongelma on vielä suurempi haaste Intian suuremmissa kaupungeissa.

Mutta tällaista tällä kertaa. Voikaa hyvin!

Sirpa

Videoterveisiä

Lyhyt video, jonka laitoin oikeastaan ihan kokeillakseni kuinka hyvin sen laittaminen toimii.. ja täytyy heti alkuun valitettavasti todeta, ettei se ole kovinkaan yksinkertaista. WLAN toimii, mutta se pätkii ja siksi videoiden lataaminen on todella hankalaa.

Täällä on melko paljon kuuroja kuten joskus aiemmassa postauksissa kerroinkin ja viittomakieleen törmää kadulla usein ihan sattumaltakin. Sisäkorvaistutteen saaneita täällä on kuulemma ihan muutama. Kuurojen koulussa Naxalissa on kuusi kuuroa opettajaa ja huomionarvoista on se, että koulu on tosiaan perustettu vasta  vuonna1967 (vrs Suomen ensimmäinen kuurojen koulu 1846).. 

Tänään oli muuten suuret juhlallisuudet taas täällä Jalawakhelissa eli täällä missä asustelen.. Bhoto jatra oli tuon juhlallisuuden nimi ja täällä oli presidenttikin käymässä. Ihmisiä oli taas ihan mustanaan ja täällä oli armeijan ja poliisin joukot rauhaa turvaamassa. 

Tässä pari videonpätkää sieltä niin pääsette tunnelmaan.

Monet olivat ennen lähtöäni huolissaan siitä,että joutuisin 3 kk syömään riisiä. Täällä saa kuitenkin nykyisin jo ruokaa jos jonkinlaista ja tänään kokkasinkin itse pitsaa. Aika perussettiä siis. Tai liha oli kylläkin puhvelista jauhettua, koska naudanlihaa täällä ei myydä.

Huomenna on nähtävyyspäivä! Jos ei ole lakkoa. 

- Sirpa

Mummoja!

Nämä ensimmäiset päiväni täällä ovat tutustumista ja orientoitumista. Se on hyvä. Tutustun hieman myös FELM:in yhteistyökumppaneihin ja muuhun työhön täällä Nepalissa. Nyt haluan kertoa paikasta, joka jollain tavalla oli kovasti minun mieleen ja jossa ehdottomasti haluaisin suorittaa harjoitteluni jos olisin sosionomiopiskelijana, yhteisöpedagogiopiskelijana, sosionomina tai eskariharjoittelijana täällä. Tämä on siis vinkki kaikille teille, jotka tunnistatte itsenne edellisestä listauksesta! Miksei muillekin! :)

Vierailin orpokodissa, jossa toimii myös old age home eli vanhainkoti mummoille (paikka on nimeltään Patan home). Nepal on kaupungistunut nopeasti ja myös perhekäsitys on muuttumassa. Lapset eivät välttämättä huolehdi vanhemmistaan ja siksi onkin hyvä, että on olemassa tällaisia old age homeja. Liian moni jää kadulle. Lapsia/ nuoria on talossa 10, mummoja suurinpiirtein saman verran. Nuorin lapsista on 5 v ja vanhin 18. Mummoista vanhin on jopa 98! Asukkailla on yhteistä ohjelmaa. Minulle jäi paikasta melko hyvä vaikutelma. Ajattelen, että se on mukava paikka, jossa orpolapset saavat mummoista ja toisistaan uuden perheen, yhteisön. Tämä pätee tietenkin myös toisinpäin. 

Olin aivan tippa linssissä, kun esittäytymiskierroksen aikana mummo otti kainaloonsa hennon kuopuksen ja rohkaisi tätä esittäytymään. Ihanat, ihanat lapset ja ihanat, ihanat mummot! 

Kaikki vastaavat paikat täällä eivät varmasti ole yhtä mukavia jos näin sanotaan.. Nyt valitettavasti minulla ei ole paikasta kuvia. Viitotun videonkin olen muuten tehnyt, mutta yritän lisätä sen tänne huomenna. Tässä joitain kuvia kaupungista kuitenkin. :)

Patan durbar square

Momoja! 

Terveisin, Sirpa

Terveisiä!

Ajattelin hieman kertoa mitä olen viime päivinä nähnyt, tehnyt tai kokenut.. Tai murto-osan siitä.

Tänne saapuminen on muuten mielenkiintoinen juttu sekin. En nyt tarkoita vastaanottoa, josta jo kerroin, vaan lentämistä. Lentokenttä on nimittäin hyvin lähellä kaupunkia tai kaupungissa (!) ja koneet lentävät aivan kaupungin päältä. Näin siis tullessa kaupungin hyvin selvästi avautuvan siinä aivan alapuolellamme juuri ennen laskeutumista. Jännää! Täällä on muutenkin hyvin pieni lentokenttä ja vain yksi kiitorata. Tulin kuitenkin hyvin luotettavan lentoyhtiön ja osaavan lentäjän kyydissä joten no problems! Ei haitannut paksut Kathmandua peittäneet pilviverhotkaan.

Kävin tänään aamupalalla The Bakery Cafessa, koska sähköt olivat menneet (se on täällä säännösteltyä) ja halusin kahvia. Täällä on invertteri ja melkein kaikki toimii, vaikkei sähköä olisikaan. Kahvin tai vedenkeitin kuitenkaan eivät. Minulla on toki hyvä ja toimiva kaasuhellakin, mutta Bakery Café on siis aivan majapaikkani lähistöllä ja minun oli tarkoitus muutenkin siellä käydä jossain vaiheessa.. Oikeastaan näitä Bakery Café-paikkoja on täällä enemmänkin, 10 yhteensä ja kaikissa niissä kuuroja työntekijöitä.  Heillä on myös hyvät kotisivut. Tässä majapaikkaani lähellä olevassa on 7 kuuroa työntekijää. Suosittelen käymään jos täällä päin liikkuu! Nämä kuvat  ovat sieltä.

Keskustelut paikallisten kuurojen kanssa ovat sujuneet yllättävän hyvin. Tietysti keskustelu on vielä sekoitus kansainvälistä viittomista, nepalin viittomakieltä, suomalaista viittomakieltä ja yleistä visualisointia.Olen ollut huomaavinani, että täällä monet viittomat ovat kaksiosaisia, mutta tästä havaintoja myöhemmin lisää. Huomenna vierailen kuurojen koululla ja yhdistyksellä. Niin ja täällä muuten pään nyökkääminen tarkoittaa kieltoa ja pyörittäminen taas myöntämistä.. Siinä on taas opettelemista minulle, joka muutenkin nyökytän paljon..

Sitten olosta täällä noin yleisesti. Koen täällä olon melko turvalliseksi, uskallan mainiosti liikkua yksinkin, mutta liikenne täällä on kyllä melko kaoottista! Sitä ei voi edes kuvitella, se täytyy kokea. Kadun ylittäminen on pelottavaa, jännittävää ja mielenkiintoista. Usein jos liikun yksin pyrin kuitenkin katua ylittäessä lyöttäytymään jonkun toisen katua ylittävän seuraan. He eivät siitä häiriinny, kun sen tekee huomaamattomasti, eikä ole aivan iholla kiinni, vaikka melkein onkin..  Liikennevaloja ei ole ja yhteen suuntaan voi mennä samanaikaisesti vaikkapa 7 mopoa tai 2 autoa ja 3 mopoa ja sama määrä menee usein samaan aikaan siihen toiseenkin suuntaan. Katua kannattaa ylittää vähän kerrallaan ja sehän tarkoittaa sitä, että hetkittäin joutuu seisomaan keskellä katua niin, että on molemmin puolin ohi ajavien autojen ja mopojen ympäröimänä. 

Tänään näin muuten myös lehmiä ja norsun. Lehmät ovat täällä hindujen keskuudessa pyhiä eläimiä ja hyvin arvokkaan näköisesti ne minun ohi kävelivätkin. 

Nyt ihan muutamia kuvia, myöhemmin niitä lisää ja myös lupaamani videoterveisiä.

Toivon näkeväni vielä vuoriakin. Nyt näkyy vain kukkuloita, kun on niin pilvistä ollut. Kaksi viimeisintä kuvaa on asuntoni kattotasanteelta.

Namaste!

-Sirpa

Kohteessa

Huolehtineille haluan tiedottaa,että perillä ollaan! Ja ehjänäkin, vielä. :)

Matka sujui hyvin ja lämmöllä suosittelen Air Berlin& Etihad Airwaysin allianssia.



Mutta se perilletulo! Jälleen huolehtineille haluan sanoa,että vaikka yksin lähdin niin en todellakaan ole täällä yksin. Ensin minua olivat vastassa harjoitteluni ohjaajat nimikyltin ja sinisen kaulaan laitettavan käädyn kanssa. Sitten huomaan yllätyksekseni,että myös eräs paikallinen kuuro,johon olen kaverini kautta tutustunut ja ollut Facebookin kautta yhteyksissä on myös tullut minua poikansa kanssa vastaan. Ihanaa!!

Illalla pääsin vielä ohjaajani perheen luo illalliselle nauttimaan nepalilaisesta ruuasta.


ps. Tänään saankin sitten muuten harjoitteluohjelman.

Muutamia kuvia matkan varrelta..