"Kiivetään kukkulalle, sieltä näkee ohi kaupungin.."

Tänään olen...

-Viettänyt vapaata päivää (olen viikonloppuna töissä)
-Skypettänyt siskon kanssa ja tajunnut, etten ole viittonut viikkoon! Se on ehkä pisin aika mitä olen koskaan ollut viittomatta! Ehkä voisin etsiä paikallisen kuurojen yhdistyksen.
-Maistanut maailman parasta macaronleivosta! Se on ehkä parasta mitä olen koskaan suuhuni laittanut! Ihan piti melkein laittaa silmät kiinni, että maistaisi paremmin sen täydellisyyden. Enkä ennen edes välittänyt macaronseista.
- käynyt Jeau de ballen suurella ulkoilmakirppiksellä.
- kävellyt sinne, tänne ja tuonne! Ja vielä koroilla! Jalat on niin poikki!! Onneksi on metro, jolla pääsee, kun ei muuten meinaa jaksaa.
-miettinyt paljon ja kaikkea
-kiivennyt näköalatasanteelle kaupunkia katselemaan
-ihastunut Marollesin rauhalliseen kaupunginosaan

Siskohan se kysyi Brysselin tai Belgian yhteisöllisyydestä ja siitä tutustuuko täällä helposti uusiin ihmisiin verrattuna vaikkapa Nepaliin. No ei. Tiesin tai osasin odottaa sitä jo ennen tänne tuloani. Tämä on kuitenkin Eurooppaa. Voi olla, että Belgiassa ollaan yhteisöllisempiä kuin Suomessa ja varmaan ollaankin, mutta. On se kielimuuri. Puhutaan ranskaa, hollantia, flaamia. En ole täällä kovinkaan kiinnostava. En erotu katukuvasta kuten Nepalissa. En myöskään ole täällä liikkunut viittomakielisissä piireissä, enkä osaa sanoa solahtaisinko niihin ympyröihin yhtä hyvin kuin Nepalissa. Ja sitten kuitenkin. Olen ollut täällä vasta sen viikon.

Täällä on joka tapauksessa monta hyvää asiaa.
Tänään oli todella lämmin päivä. +17
Täällä on joitakin aivan ihania vanhoja rakennuksia.
Ihanat sarjakuvaseinät.
Pierre Marcolinin macaronleivokset! Suklaat!
Ranskikset!
Ihana Primarkin kauppa, jossa on kaiken kukkuraksi todella halpaa.

Paljon on kiusauksia, mutta yritän selvitä! :)

Sunnuntaina kävin katsastamassa St Michaelin katedraalin ja sarjakuvamuseon. 

Voikaa hyvin!

-Sirpa

Viikko pulkassa!

Ja arvatkaapa kuka ei ole edes kertaakaan käyttänyt karttaa ulkona liikkuessaan? Eikä siltikään ole eksynyt? Mestarieksyjä Sirpa. Joka ei ehkä olekaan enää se mestarieksyjä.

Minä vietän vapaata viikonloppua. Tulin maanantaina ja pääsinkin siitä heti sorvin ääreen. Tänään oli siis ensimmäinen kokonaan vapaa päivä.


Nyt pari kuvaa merimieskirkon kahvilalta ja kaupalta. Minusta ne ovat jotenkin niin somat.

Kuva on otettu aamulla ennen kahvilan avautumista. Siksi näyttää noin tyhjältä. Korvapuustitkin vielä puuttuvat tiskiltä. 

Ehkä täällä alkaa miettiä suomalaisuuttakin jotenkin eri tavalla. Kun olin Nepalissa, suorastaan sukelsin siihen paikalliseen kulttuuriin ja halusin olla kuin he. Vaikka tiesin, etten ikinä olisi. On hyvä ja tärkeää olla kiinnostunut toisista kulttuureista, muttei sitäkään saa unohtaa mistä on lähtenyt. Minusta on aina liikuttavaa törmätä Suomesta innostuneisiin  ulkomaalaisiin. Nepalissakin, Baglungin perämetsissä, törmäsin suomea puhuviin japanilaisturisteihin. Ja tietysti täällä käy paljon myös ulkomaalaisia maistamassa korvapuustia, hapankorppua ja Kallen kaviaaria. Liikuttavaa on myös nähdä niiden taloon ensimmäistä kertaa löytävien haltioituneiden suomalaisten ilmeet, kun he tajuavat, ettei heidän tarvitsekaan elää ilman ruisleipää, hapankorppua ja salmiakkia. 

Ja loppuun vielä muutama nähtävyyskuva. Nähtävyyspaikoilla olen melko hyvin ennättänyt käydä aamuisin ennen työpäivän alkua. 

Manneken pis, joka todellakin yllätti pienuudellaan. Patsas tuli kuin varoittamatta nurkan takaa vastaan. Nykyisin kaupungista löytyvät kuulemma myös suihkulähteeseen pissaava tyttö ja koira. 

Belgia on sarjakuvien maa. Ja Tintti on täältä kotoisin. 

Ah, Bryssel on vohvelikaupunki. Uskotteko jos sanon, etten ole yhtäkään maistanut? 

         

Riemukaari parc du Cinquantairella. Minun lenkkeilypuistoni. Huomisesta alkaen. 

 

Grand placen aukio

Terveisiä Brysselistä!

Täällä ollaan! Nyt toista aamua.

Brysseliä kuulemma haukutaan usein harmaaksi, tylsäksi ja suorastaan rumaksi. Onneksi tulin kevään korvilla tänne, koska nythän tämä kaupunki on varmasti parhaimmillaan ja minä ehkä alkuhuumassa. Täällä oikeastaan on jo kevät ja se on paljon pidemmällä kuin Suomessa. Leskenlehdet kukkii, ruusut ja orvokitkin. Terassit on avattu, aurinko paistaa ja ihmiset ovat iloisia.

Nyt kuitenkin vähän tuosta Merimieskirkosta, kun en tänne kuitenkaan lomailemaan tullut. Sanotaan, että Brysselin merimieskirkko on ikään kuin pala Suomea ulkomailla, home away from home. Merimieskirkolla on täällä siis kahvila, kauppa, sauna, perhekerhotoimintaa, kirjasto,  jumalanpalveluksia ja sielunhoitoa. Kahvila-kauppaosasto on minun vastuualuettani (ei kuitenkaan onneksi yksistään minun. :) Kahvilassa ja kaupassa myydään perinteisiä suomalaisia tuotteita. Hittituotteita ovat korvapuustit, lohileivät ja karjalanpiirakat ja kaupan puolella Fazerin sininen, salmiakit, ruisleivät ja purkkihernekeitto. Kahvila ja kauppa ovat todella somia. Yritän laittaa niistäkin kuvia tänne joskus.

Uutta tietoa tulee alkuun paljon ja täytyy sanoa, että tässä vaiheessa fiilikseni vaihtelevat innostuksesta kauhuun. On tämä ainakin ihan tosissaan hetkellinen hyppy/sukellus uuteen.

Brysselin merimieskirkko. Kotini ja työpaikkani seuraavat 5 kk. 

Belgiassa syödään paljon ranskalaisia. Niitä myydään pikkukioskeissa ja ne laitetaan aina tötteröihin ja syödään majoneesin kanssa. Löysin sattumalta Brysselin suosituimman ranskiskojun ja pakkohan se oli kokeilla. Uskokaa tai älkää, tämä oli pieni annos! Mutta kylläpä olivatkin parhaimmat ranskikset ikinä. Tämä koju löytyy Place du Jourdainin aukiolta, jota suomalaiset esimiehenij.työtoverini kutsuvat tuttavallisesti Jortsuksi. Suomalaiset täällä kirkolla ovatkin melko mutkattomia.

Yleistä katukuvaa jostain keskustan liepeiltä. EU-alueella yleiskuva on aika erilainen. 

-Sirpa

Haaveita

Viime aikoina olen haaveillut...


Huopapallomatosta. Näin sellaisen erään kaverini eteisessä ja se on pyörinyt mielessäni siitä lähtien. Harmi vain, että tuppaavat olemaan melko hintavia. Hyvä puoli olisi se, että tuotosta osa menee Nepaliin, jossa naiset mattoja tekevät. Toisaalta voisin paremmalla ajalla yrittää tehdä maton itse. Joskus. Tai ainakin kokeilla.

Passin kansista tai passikotelosta. Viime matkalla matkustin ilman ja hukkasin viimeisen lentolippuni. Onneksi vaihtoväliä oli paljon ja ehdin käydä transit- tiskillä hakemassa uuden lipun.



Omasta keittokirjasta. Eli siitä, että kansien välissä olisi niitä itselle tärkeitä reseptejä ja ruokaan liittyviä mietelauseita. Tämä haave oli oikeastaan helppokin toteuttaa.

Siitä, että minulla olisi omat verhot siellä Brysselissä. Ehkä se on turhaa ja sieltä ilmoittivatkin, ettei mitään turhaa kannata mukanaan raahata, kun paikan päällä odottaa täysin kalustettu huoneisto petivaatteineen ja liinavaatteineen. Ja hyvin todennäköisesti verhoineen.

Ranskan kielen intensiivikurssista. Bryssel on hyvin kansainvälinen kaupunki ja englannilla pärjää varmasti todella hyvin, mutta olisihan se sinänsä ihan kivaakin palautella mieleen tuota kaunista ranskan kieltä..

Pariisista.

Kuulin, että Brysselistä pääsee kahdessa tunnissa junalla Pariisiin, Lontooseen, Amsterdamiin ja vaikka minne.. Nyt haaveilen siis pikavisiitistä Pariisiin ja varmasti jossain vaiheessa käynkin sitten kun Brysselissä olen.

Lähtökin alkaa pikku hiljaa tuntua todelta, kun sain eilen lentoliput ja tänään työvuorolistan. Hui. Enää alle kaksi viikkoa.



_-Sirpa

Uusia tuulia blogissa ja muualla!

Joskus tulee elämässä vastaan sellaisia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, joihin vain pitää tarttua. Blogin ulkoasu on muuttunut ja siihen on yksi iso syy.

Voi olla, että jatkan kirjoittelua.  Lähden Brysseliin puoleksi vuodeksi ja Nepalista muistuttavat vehreät maisemat eivät oikein sopineet kuvioon. Siis blogikuvioon.

En ehkä vielä oikein usko tätä itsekään, kun sain varmistuksen asialle vasta eilisiltana. Lähden siis puoleksi vuodeksi Brysselin Merimieskirkolle ja työskentelen siellä suomalaisessa kahvilassa, ravintolassa ja kaupassa. Olen melko innostunut asiasta, mutta pieni selonteko on ehkä paikallaan!

Olen viime aikoina miettinyt paljon ja joutunut tekemään vaikeitakin päätöksiä. Hain ja minulle tarjottiin oman alan töitä eteläisestä tai oikeastaan läntisestä Suomesta. Tästä on nyt jo kohta kolme viikkoa. Kieltäydyin. Mitä ihmettä, te mietitte ehkä. Niin mietin minäkin, hetken. Mutta tajusin, että haluan oikeasti tällä kertaa asua lähempänä kotiseutua, jossa kuitenkin asuvat perhe ja suuri osa ystävistä ja kavereistakin. Aika paljon olen muuttanutkin. Aikaisemmin. Keskeltä rannikolle, rannikolta alemmas ja takaisin keskelle.  Työ olisi kaiken lisäksi ollut määräaikainen. En tiedä onko järkeä muuttaa ees sun taas. Nyt ehkä ihmettelette logiikkaani.. Jos Etelä-Suomi on liian kaukana, eikö Bryssel sitten ole? On, onhan se. Mutta minulla oli monestakin syystä hyvin ristiriitaiset fiilikset minulle tarjotusta paikasta. En voinut innostua siitä, vaikka itse työ olisikin tavallaan ollut hyvinkin kiinnostavaa. Tuntui, että kyseiseen paikkaan liittyi vahva me vastaan te- asetelma, vaikka kaiken pitäisi lähteä yhteistyöstä. Alan ihmiset tietävät mitä tarkoitan, enkä lähde nyt syitä tarkemmin tässä avaamaan.. Ja toisekseen, minulle lupailtiin pidempiaikaista pestiä kotiseudun läheisyydestä ja se työ alkaisi juuri sopivasti syssymmällä. Ja kolmanneksi. Onhan se myönnettävä. Että reissujalka alkoi taas vipattaa. Tuli tunne, että jonnekin on päästävä. Ja tämähän on varsin mainio vaihtoehto, kun Merimieskirkon toiminta ja suomalaiset yhteisöt ulkomailla ovat kiinnostaneet minua jo pidemmän aikaa.


Eli kohta mennään taas! Stay tuned.. :)

Ihanaa ystävänpäivää!

Sirpa