-Viettänyt vapaata päivää (olen viikonloppuna töissä)
-Skypettänyt siskon kanssa ja tajunnut, etten ole viittonut viikkoon! Se on ehkä pisin aika mitä olen koskaan ollut viittomatta! Ehkä voisin etsiä paikallisen kuurojen yhdistyksen.
-Maistanut maailman parasta macaronleivosta! Se on ehkä parasta mitä olen koskaan suuhuni laittanut! Ihan piti melkein laittaa silmät kiinni, että maistaisi paremmin sen täydellisyyden. Enkä ennen edes välittänyt macaronseista.
- käynyt Jeau de ballen suurella ulkoilmakirppiksellä.
- kävellyt sinne, tänne ja tuonne! Ja vielä koroilla! Jalat on niin poikki!! Onneksi on metro, jolla pääsee, kun ei muuten meinaa jaksaa.
-miettinyt paljon ja kaikkea
-kiivennyt näköalatasanteelle kaupunkia katselemaan
-ihastunut Marollesin rauhalliseen kaupunginosaan
Siskohan se kysyi Brysselin tai Belgian yhteisöllisyydestä ja siitä tutustuuko täällä helposti uusiin ihmisiin verrattuna vaikkapa Nepaliin. No ei. Tiesin tai osasin odottaa sitä jo ennen tänne tuloani. Tämä on kuitenkin Eurooppaa. Voi olla, että Belgiassa ollaan yhteisöllisempiä kuin Suomessa ja varmaan ollaankin, mutta. On se kielimuuri. Puhutaan ranskaa, hollantia, flaamia. En ole täällä kovinkaan kiinnostava. En erotu katukuvasta kuten Nepalissa. En myöskään ole täällä liikkunut viittomakielisissä piireissä, enkä osaa sanoa solahtaisinko niihin ympyröihin yhtä hyvin kuin Nepalissa. Ja sitten kuitenkin. Olen ollut täällä vasta sen viikon.
Täällä on joka tapauksessa monta hyvää asiaa.
Tänään oli todella lämmin päivä. +17
Täällä on joitakin aivan ihania vanhoja rakennuksia.
Ihanat sarjakuvaseinät.
Pierre Marcolinin macaronleivokset! Suklaat!
Ranskikset!
Ihana Primarkin kauppa, jossa on kaiken kukkuraksi todella halpaa.
Paljon on kiusauksia, mutta yritän selvitä! :)
Sunnuntaina kävin katsastamassa St Michaelin katedraalin ja sarjakuvamuseon.
Voikaa hyvin!
-Sirpa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti