Kuva: Reuters
Olen elänyt ja kulkenut täällä kuin sumussa. Lauantaina luin tapahtuneesta uutisista vielä ennen töihin menoa. Söin. Mutta olin jossain aivan muualla. Menin töihin ja jätin kaikki ruokani pöydälle.
Surffasin koko ajan netissä ja luin uutisia. Oli aivan lamaantunut olo. Ja minun murheeni on lopulta aivan yhdentekevä.
Kuolonuhrien määrä näyttää ylittäneen jo 3700. Mietin ystäviäni, kavereitani ja tuttujani. Onneksi olen isoon osaan heistä onnistunut saamaan yhteyden tai ainakin tiedon siitä, että ovat kunnossa. On edelleen pari ystävää, minulle läheistä ihmistä, joista en tiedä. Olen yrittänyt kysellä ihmisiltä, muttei kukaan tunnu tietävän. Yhteydet ovat huonot ja Facebook on tällä hetkellä helpoin ja toimivin kanava. Edelleen toivon, etteivät he vain ole päässeet itsestään tiedottamaan.
Nyt on mahdollisuus auttaa Nepalin lähimmäisiä.
Lähetysseuran katastrofikeräys:
http://www.suomenlahetysseura.fi/ls_fi/sivut/uutiset/lahetysseuralta_100_000_euroa_nepalin_maanjaristysuhrien_auttamiseen/
SPR:n katastrofikeräys
https://www.punainenristi.fi/donate?nid=14846&amount=&type=single
Sirpa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti