Videota pukkaa pitkästä aikaa..!

Aluksi yleisesti kuulumisia ja sitten siitä miksi ja kenen (teistä ) kannattaisi Brysseliin matkustaa..  

Tämä voi yllättää..

Sarjakuvaihmisten

Antiikista kiinnostuneiden. Antiikkia metsästävien kannattaa suunnata Marollesin alueelle, jossa on lukuisia antiikkiliikkeitä ja sunnuntaisin antiikkimarkkinoita.

Suklaaihmisten. Suklaapuoteja on joka puolella. Oikeasti! Ja jopa Mäkkärissä myydään Macaronseja! Mutta suklaan ystävän ehdoton paikka on Sablonin alue! Jotkut harrastavat suklaapuodeissa hop on hop off-tyyppistä kiertelyä. Joka puodissa kun saa yhden maistiaissuklaan, kiertävät jotkut maistiaisten perässä monta puotia. Tunnetuimpia suklaataloja lienevät Marcolini, Neuhaus, Leonidas.

Olutihmisten

Tätä en videolla maininnut, mutta. Shoppailijoiden. 

Onhan täällä edellä mainittujen lisäksi paljon muutakin nähtävää ja itse asiassa taisin jättää ne merkittävimmät tältä listauksesta pois. Grand Placen upea aukio, Manneken pis, Atomium.

Videon lopulla pääsette kurkkaamaan lyhyesti mun huoneeseen. Se on pieni, kompakti ja sievä. :)

Moimoi!

"Home is where your heart is"

Eli koti on siellä missä ovat rakkaat ihmiset.

Tietysti nyt alkuun on normaalia tuntea koti-ikävää. Toisinaan ikävä iskee ihan yllättäen. Kaipaan samaan aikaan kahteen paikkaan. Suomeen ja Nepaliin. En niinkään ympäristön, vaan ihmisten takia. Mietin välillä sitä jälleennäkemisen iloa jos nyt palaisin Nepaliin ja sitä kuinka hyvät yhteydet täältäkin varmasti olisi niille suunnille, vaihtoyhteyden kautta tosin. Mieltä ovat kovasti lämmittäneet sieltä saamani lukuisat videotervehdykset ystäviltä ja kuuroilta oppilailta. 

Mutten tietenkään palaa vielä. Uskon, että puoli vuotta täällä menee kuin yhdessä hujauksessa!

Ja olen kiitollinen siitä, että lähdin Nepaliin. Koska se on tehnyt minusta monella tavalla rohkeamman  ihmisen. Olen varuillani, mutta en pelkää liikkua yksin. Olen myös monella tapaa itsenäisempi kuin ennen. Voin hyvin käydä museossa ja ravintolassa yksin, enkä tunne oloani vaivaantuneeksi.

Välillä mietin, että ehkä oli ihan hyvä ottaa tällainen " breikki" tähän väliin, kun olen opiskellut kaiken kaikkiaan liki 19 vuotta ja koska tein viimeisimmät opintoni niinkin hengästyttävään pikatahtiin.

Työni täällä on hyvin toisenlaista, mutta juuri vaihteluahan minä tavallaan kaipasinkin. Viikonloppuna pyöräytin ensimmäiset Merimieskirkkokorvapuustini ja ensimmäisen lakkakakkuni. Tästä se lähtee..ehkä sitä sopeutuu.. Pikkuhiljaa.









Nyt muutamia kuvia vapaapäivän reissultani. Kävin Atomiumia ja mini- Eurooppaa ihmettelemässä täällä harjoittelijana olevan opiskelijan kanssa. Oli kiva päivä! Aurinkoista, kivaa ja jännää. En ollut arvannut, että Atomium voisi olla sisältä jopa pelottava kokemus näin korkean paikan kammosta kärsivälle. Mutta varoituksen sana siis teille muille! Erityisesti jännitin pitkiä, loputtomia liukuportaita. Olihan se silti vaikuttava paikka. Sisältä ja ulkoa.

     

                       

Olavinlinna edustaa Suomea mini-Euroopassa. 

Tässä tekemäni lakkakakku. Ps. oli apuvoimia.. :)

Brysselin merimieskirkko sijaitsee täällä EU-alueella ja itse asiassa lenkkeilen aina EU-rakennusten välistä. 

Täällähän on myös EUD: n eli Euroopan kuurojen liiton päämaja ja myös EUDY:n eli Euroopan kuurojen nuorten päämaja. Molemmat olisivat ihan tuolla naapurikadulla, mutta en ole käynyt, kun ei ole tähdellistä asiaa. Ottavat kumpaankin järjestöön ilmeisesti harjoittelijoita ja suomalaisiakin on ollut eli tiedoksi teille, joita tämä kiinnostaa ja joille tämä on ajankohtaista. Itse asiassa EUD:n johtajana toimiikin tällä hetkellä suomalainen Markku Jokinen.  

Morjentes! 

-Sirpa

Pääsiäinen tulee!

Vapaat menivät nopeasti. Kävelin itseni liki näännyksiin saakka. Ja sorruin kaikkeen, minkä välttelyllä olin ylpeillyt. Eksyin, söin vohveleita ja belgialaista suklaata. No, ei se mitään. Onneksi tulee hyötyliikuntaa työnkin kautta ja ihania lenkkeilypaikkoja on lähellä. 

Mutta on silti aika hienoa miten nopeasti täällä oppii liikkumaan. Jalan ja metrolla. Se on  loppujen lopuksi aika yksinkertaista. 

Täällä kahvila ja kauppa alkavat olla pääsiäisfiilistä pullollaan! Tässä pari fiilistelykuvaa! :)

"Kiivetään kukkulalle, sieltä näkee ohi kaupungin.."

Tänään olen...

-Viettänyt vapaata päivää (olen viikonloppuna töissä)
-Skypettänyt siskon kanssa ja tajunnut, etten ole viittonut viikkoon! Se on ehkä pisin aika mitä olen koskaan ollut viittomatta! Ehkä voisin etsiä paikallisen kuurojen yhdistyksen.
-Maistanut maailman parasta macaronleivosta! Se on ehkä parasta mitä olen koskaan suuhuni laittanut! Ihan piti melkein laittaa silmät kiinni, että maistaisi paremmin sen täydellisyyden. Enkä ennen edes välittänyt macaronseista.
- käynyt Jeau de ballen suurella ulkoilmakirppiksellä.
- kävellyt sinne, tänne ja tuonne! Ja vielä koroilla! Jalat on niin poikki!! Onneksi on metro, jolla pääsee, kun ei muuten meinaa jaksaa.
-miettinyt paljon ja kaikkea
-kiivennyt näköalatasanteelle kaupunkia katselemaan
-ihastunut Marollesin rauhalliseen kaupunginosaan

Siskohan se kysyi Brysselin tai Belgian yhteisöllisyydestä ja siitä tutustuuko täällä helposti uusiin ihmisiin verrattuna vaikkapa Nepaliin. No ei. Tiesin tai osasin odottaa sitä jo ennen tänne tuloani. Tämä on kuitenkin Eurooppaa. Voi olla, että Belgiassa ollaan yhteisöllisempiä kuin Suomessa ja varmaan ollaankin, mutta. On se kielimuuri. Puhutaan ranskaa, hollantia, flaamia. En ole täällä kovinkaan kiinnostava. En erotu katukuvasta kuten Nepalissa. En myöskään ole täällä liikkunut viittomakielisissä piireissä, enkä osaa sanoa solahtaisinko niihin ympyröihin yhtä hyvin kuin Nepalissa. Ja sitten kuitenkin. Olen ollut täällä vasta sen viikon.

Täällä on joka tapauksessa monta hyvää asiaa.
Tänään oli todella lämmin päivä. +17
Täällä on joitakin aivan ihania vanhoja rakennuksia.
Ihanat sarjakuvaseinät.
Pierre Marcolinin macaronleivokset! Suklaat!
Ranskikset!
Ihana Primarkin kauppa, jossa on kaiken kukkuraksi todella halpaa.

Paljon on kiusauksia, mutta yritän selvitä! :)

Sunnuntaina kävin katsastamassa St Michaelin katedraalin ja sarjakuvamuseon. 

Voikaa hyvin!

-Sirpa

Viikko pulkassa!

Ja arvatkaapa kuka ei ole edes kertaakaan käyttänyt karttaa ulkona liikkuessaan? Eikä siltikään ole eksynyt? Mestarieksyjä Sirpa. Joka ei ehkä olekaan enää se mestarieksyjä.

Minä vietän vapaata viikonloppua. Tulin maanantaina ja pääsinkin siitä heti sorvin ääreen. Tänään oli siis ensimmäinen kokonaan vapaa päivä.


Nyt pari kuvaa merimieskirkon kahvilalta ja kaupalta. Minusta ne ovat jotenkin niin somat.

Kuva on otettu aamulla ennen kahvilan avautumista. Siksi näyttää noin tyhjältä. Korvapuustitkin vielä puuttuvat tiskiltä. 

Ehkä täällä alkaa miettiä suomalaisuuttakin jotenkin eri tavalla. Kun olin Nepalissa, suorastaan sukelsin siihen paikalliseen kulttuuriin ja halusin olla kuin he. Vaikka tiesin, etten ikinä olisi. On hyvä ja tärkeää olla kiinnostunut toisista kulttuureista, muttei sitäkään saa unohtaa mistä on lähtenyt. Minusta on aina liikuttavaa törmätä Suomesta innostuneisiin  ulkomaalaisiin. Nepalissakin, Baglungin perämetsissä, törmäsin suomea puhuviin japanilaisturisteihin. Ja tietysti täällä käy paljon myös ulkomaalaisia maistamassa korvapuustia, hapankorppua ja Kallen kaviaaria. Liikuttavaa on myös nähdä niiden taloon ensimmäistä kertaa löytävien haltioituneiden suomalaisten ilmeet, kun he tajuavat, ettei heidän tarvitsekaan elää ilman ruisleipää, hapankorppua ja salmiakkia. 

Ja loppuun vielä muutama nähtävyyskuva. Nähtävyyspaikoilla olen melko hyvin ennättänyt käydä aamuisin ennen työpäivän alkua. 

Manneken pis, joka todellakin yllätti pienuudellaan. Patsas tuli kuin varoittamatta nurkan takaa vastaan. Nykyisin kaupungista löytyvät kuulemma myös suihkulähteeseen pissaava tyttö ja koira. 

Belgia on sarjakuvien maa. Ja Tintti on täältä kotoisin. 

Ah, Bryssel on vohvelikaupunki. Uskotteko jos sanon, etten ole yhtäkään maistanut? 

         

Riemukaari parc du Cinquantairella. Minun lenkkeilypuistoni. Huomisesta alkaen. 

 

Grand placen aukio

Terveisiä Brysselistä!

Täällä ollaan! Nyt toista aamua.

Brysseliä kuulemma haukutaan usein harmaaksi, tylsäksi ja suorastaan rumaksi. Onneksi tulin kevään korvilla tänne, koska nythän tämä kaupunki on varmasti parhaimmillaan ja minä ehkä alkuhuumassa. Täällä oikeastaan on jo kevät ja se on paljon pidemmällä kuin Suomessa. Leskenlehdet kukkii, ruusut ja orvokitkin. Terassit on avattu, aurinko paistaa ja ihmiset ovat iloisia.

Nyt kuitenkin vähän tuosta Merimieskirkosta, kun en tänne kuitenkaan lomailemaan tullut. Sanotaan, että Brysselin merimieskirkko on ikään kuin pala Suomea ulkomailla, home away from home. Merimieskirkolla on täällä siis kahvila, kauppa, sauna, perhekerhotoimintaa, kirjasto,  jumalanpalveluksia ja sielunhoitoa. Kahvila-kauppaosasto on minun vastuualuettani (ei kuitenkaan onneksi yksistään minun. :) Kahvilassa ja kaupassa myydään perinteisiä suomalaisia tuotteita. Hittituotteita ovat korvapuustit, lohileivät ja karjalanpiirakat ja kaupan puolella Fazerin sininen, salmiakit, ruisleivät ja purkkihernekeitto. Kahvila ja kauppa ovat todella somia. Yritän laittaa niistäkin kuvia tänne joskus.

Uutta tietoa tulee alkuun paljon ja täytyy sanoa, että tässä vaiheessa fiilikseni vaihtelevat innostuksesta kauhuun. On tämä ainakin ihan tosissaan hetkellinen hyppy/sukellus uuteen.

Brysselin merimieskirkko. Kotini ja työpaikkani seuraavat 5 kk. 

Belgiassa syödään paljon ranskalaisia. Niitä myydään pikkukioskeissa ja ne laitetaan aina tötteröihin ja syödään majoneesin kanssa. Löysin sattumalta Brysselin suosituimman ranskiskojun ja pakkohan se oli kokeilla. Uskokaa tai älkää, tämä oli pieni annos! Mutta kylläpä olivatkin parhaimmat ranskikset ikinä. Tämä koju löytyy Place du Jourdainin aukiolta, jota suomalaiset esimiehenij.työtoverini kutsuvat tuttavallisesti Jortsuksi. Suomalaiset täällä kirkolla ovatkin melko mutkattomia.

Yleistä katukuvaa jostain keskustan liepeiltä. EU-alueella yleiskuva on aika erilainen. 

-Sirpa