Haaveita

Viime aikoina olen haaveillut...


Huopapallomatosta. Näin sellaisen erään kaverini eteisessä ja se on pyörinyt mielessäni siitä lähtien. Harmi vain, että tuppaavat olemaan melko hintavia. Hyvä puoli olisi se, että tuotosta osa menee Nepaliin, jossa naiset mattoja tekevät. Toisaalta voisin paremmalla ajalla yrittää tehdä maton itse. Joskus. Tai ainakin kokeilla.

Passin kansista tai passikotelosta. Viime matkalla matkustin ilman ja hukkasin viimeisen lentolippuni. Onneksi vaihtoväliä oli paljon ja ehdin käydä transit- tiskillä hakemassa uuden lipun.



Omasta keittokirjasta. Eli siitä, että kansien välissä olisi niitä itselle tärkeitä reseptejä ja ruokaan liittyviä mietelauseita. Tämä haave oli oikeastaan helppokin toteuttaa.

Siitä, että minulla olisi omat verhot siellä Brysselissä. Ehkä se on turhaa ja sieltä ilmoittivatkin, ettei mitään turhaa kannata mukanaan raahata, kun paikan päällä odottaa täysin kalustettu huoneisto petivaatteineen ja liinavaatteineen. Ja hyvin todennäköisesti verhoineen.

Ranskan kielen intensiivikurssista. Bryssel on hyvin kansainvälinen kaupunki ja englannilla pärjää varmasti todella hyvin, mutta olisihan se sinänsä ihan kivaakin palautella mieleen tuota kaunista ranskan kieltä..

Pariisista.

Kuulin, että Brysselistä pääsee kahdessa tunnissa junalla Pariisiin, Lontooseen, Amsterdamiin ja vaikka minne.. Nyt haaveilen siis pikavisiitistä Pariisiin ja varmasti jossain vaiheessa käynkin sitten kun Brysselissä olen.

Lähtökin alkaa pikku hiljaa tuntua todelta, kun sain eilen lentoliput ja tänään työvuorolistan. Hui. Enää alle kaksi viikkoa.



_-Sirpa

Uusia tuulia blogissa ja muualla!

Joskus tulee elämässä vastaan sellaisia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, joihin vain pitää tarttua. Blogin ulkoasu on muuttunut ja siihen on yksi iso syy.

Voi olla, että jatkan kirjoittelua.  Lähden Brysseliin puoleksi vuodeksi ja Nepalista muistuttavat vehreät maisemat eivät oikein sopineet kuvioon. Siis blogikuvioon.

En ehkä vielä oikein usko tätä itsekään, kun sain varmistuksen asialle vasta eilisiltana. Lähden siis puoleksi vuodeksi Brysselin Merimieskirkolle ja työskentelen siellä suomalaisessa kahvilassa, ravintolassa ja kaupassa. Olen melko innostunut asiasta, mutta pieni selonteko on ehkä paikallaan!

Olen viime aikoina miettinyt paljon ja joutunut tekemään vaikeitakin päätöksiä. Hain ja minulle tarjottiin oman alan töitä eteläisestä tai oikeastaan läntisestä Suomesta. Tästä on nyt jo kohta kolme viikkoa. Kieltäydyin. Mitä ihmettä, te mietitte ehkä. Niin mietin minäkin, hetken. Mutta tajusin, että haluan oikeasti tällä kertaa asua lähempänä kotiseutua, jossa kuitenkin asuvat perhe ja suuri osa ystävistä ja kavereistakin. Aika paljon olen muuttanutkin. Aikaisemmin. Keskeltä rannikolle, rannikolta alemmas ja takaisin keskelle.  Työ olisi kaiken lisäksi ollut määräaikainen. En tiedä onko järkeä muuttaa ees sun taas. Nyt ehkä ihmettelette logiikkaani.. Jos Etelä-Suomi on liian kaukana, eikö Bryssel sitten ole? On, onhan se. Mutta minulla oli monestakin syystä hyvin ristiriitaiset fiilikset minulle tarjotusta paikasta. En voinut innostua siitä, vaikka itse työ olisikin tavallaan ollut hyvinkin kiinnostavaa. Tuntui, että kyseiseen paikkaan liittyi vahva me vastaan te- asetelma, vaikka kaiken pitäisi lähteä yhteistyöstä. Alan ihmiset tietävät mitä tarkoitan, enkä lähde nyt syitä tarkemmin tässä avaamaan.. Ja toisekseen, minulle lupailtiin pidempiaikaista pestiä kotiseudun läheisyydestä ja se työ alkaisi juuri sopivasti syssymmällä. Ja kolmanneksi. Onhan se myönnettävä. Että reissujalka alkoi taas vipattaa. Tuli tunne, että jonnekin on päästävä. Ja tämähän on varsin mainio vaihtoehto, kun Merimieskirkon toiminta ja suomalaiset yhteisöt ulkomailla ovat kiinnostaneet minua jo pidemmän aikaa.


Eli kohta mennään taas! Stay tuned.. :)

Ihanaa ystävänpäivää!

Sirpa